uudet kuulumiset

meillä oli tällä kertaa vähän erimoinen mökkiviikonloppu, ei tämä kirjasin ole kiva, vaihdetaan. no ei ole kyllä yhtään parempi. 
no niin... lauantai-aamuna pikku e-m heräsi ihan nuhaisena naama kiiltäen ja e-o valitti että hänellä on huono olo. e-o ei ikinä pysy sängyssä jos on flunssassa tai muutenkaan kipeä, vähän rauhallisemmin ottaa kyllä, mutta puuhailee aina kumminkin jotain. nyt hän makasi kalsongeissaan sängyssä koko lauantain! ajattelin että voi ei, taas joku superpöpö, heti kun koulut alkaa. sunnuntai-aamuna minä heräsin migreeniin, jee. ja pikkuäijä oksentaa. sunnuntai meni sitten meiltä molemmilta sängyssä, ja e-m kävi välillä siellä kanssa kääntymässä pienen räkänokkansa kanssa. palasimme kotiin siis 75% meistä aika lailla pois pelistä. isäntä se vaan porskuttaa.

sen verran oltiin kuitenkin pystyssä että käytiin kallioilla ihailemassa muinaistulia. meillä oli yhteinen kokko mökkinaapurien kanssa, se oli mahtava näky illan pimetessä kun kipinät lentelivät kohti taivasta ja vastarannoilla näkyi tulenloimotusta kanssa joka puolella. varsin hieno tapa viettää kesänpäätösjuhlaa. sitten saa taas alkaa sytyttelemään kynttilöitä kotonakin.
syksy on ihana.

sadonkorjuukin on täydessä vauhdissa. pottuja tuli peräti ämpärillinen. puolet piti heittää menemään kun niissä oli jotain matoja! voi että kun harmittaa. sipulit taisivat olla turhan pitkään maassa, osassa oli jo vähän limaisia kuoria mutta vain muutamia piti heittää kompostiin, kun olivat ihan mätiä. sipulia tuli kanssa vain pahvilaatikollinen, ne ovat nyt kuivumassa terassilla. niitä pitäisi laittaa ihan hirveästi että riittäisivät edes vuodenvaihteeseen asti! eikä meillä edes syödä sipulia mitenkään ihmeen paljon. ne istukassipulit on mielestäni tosi kalliita, siihen pitää keksiä joku kompromissi. 
suurin kurpitsa on kyllä niin iso, että luulen, etten jaksaisi nostaa sitä edes enää, ja mä olen kuitenkin vahva kuin pieni sika. nypin sieltä kukkia paljon pois viime viikolla, että se saisi kaiken voiman, se ja sen pienet ystävät jotka ovat siellä jo vauhdissa.
terhin kanssa on suunnitelmissa terapiakantarellimetsäretki, ja jospa puolukkaakin saisi poimittua ämpärillisen. killi söi muuten mustikoita ja puolukoita hyvällä halulla kun hän oli mamman kanssa eilen migreeninhoitometsäretkellä. ei hän osannut niitä puskasta suoraan ottaa vaikka yrittikin, mutta kaikki pisteli mitä mamma antoi kädestä. meillä oli irlanninsusikoira santtu kun olin lapsi, ja se söi karviaisia suoraan pensaasta.

sitten eräs typykkä oli laittanut tulemaan kysymystä, vastaan sinulle typy heti kun keksin miten se tehdään! tartten taas vähän teknistä mariatukea ensin.

tossuja ja kasvukipuja

jumankekka että on meneillään kylmä yö. ylläripylläri, heräsin taas pissahätään ja kurkkasin ikkunasta onko piku mökissään ja siellähän se oli ja tuli äkkiä sisälle ja sänkyyn, sitten kunnon lätsähdys mamman naaman päälle. ei se siinä kauaa viihtynyt ja munkin piti nousta uudestaan ylös sulkemaan ikkuna, niin kylmää sieltä puhalsi.

eivät oikein nuo tomaatit ole ottaneet sitä tuulta alleen tänä vuonna ja ovat silti ottaneet liikaakin, kun on ollut niin hemmetin kylmä kesä eikä aurinkoa tarpeeksi. vaihdoin eilen useita huolestuneita tekstiviestejä asiasta verrokkiryhmäni muodostavan tuomon kanssa kasvihuonesadon huonosta tuotosta tänä vuonna. tuomolla oli kurkut jo kuolleet! he olivat saaneet vain pari kurkkua! avomaankurkku silti kuulemma porskuttaa vielä. tomaatit on ihan vihreitä, harmittaa. milläs ne voivat enää saada sitä punaa poskillensa kun on tämmöisiä öitä. päivisin olen pitänyt ovet visusti kiinni että saavat lämpöä, varmaan alkavat kohta halkeilla kun on päivä- ja yölämpötiloilla niin suuri ero. pari kertaa viikossa sieltä saa käydä napsimassa, siis kirsikkatomaatteja. oikea tomaatti on tehnyt tähän mennessä 4 kypsää hedelmää. huonolta siis näyttää. onneksi lantut pullistuvat kovaa vauhtia, ne kaksi jotka itivät... mutta lämmittää nekin mieltä siellä pakastimessa sitten talvella, omissa pikku pussukoissaan, valmiina tuomaan lisämakua mamman namikasvissosekeittoon. taisin muuten tuntea luissani jo päivällä että on tulossa kylmä puhuri yöllä, kun ehdotin isännälle lihasoppaa seuraavaksi sapuskaksi. meillä oli pakastimessa kaverin kaatamaa peuraa iso klöntti joka on seissyt siellä viime syksystä, koska a) meikäemäntä on 80% kasvissyöjä, b) e-o on vielä fiksumpi ja on 100% kasvissyöjä ja huomatkaa! vauvana pupelsi jauhelihaa siinä missä muutkin vauvat, hän on vain niin fiksu nyt, ja c) isäntä on päivät töissä eikä näin ollen pysty vaikuttamaan ruokalistaan. no, huomenna on listalla vapaana kirmannutta peuraa jota sentään voi syödä kohtuuhyvällä omallatunnolla.

piuku oli eilen karkuretkellä e-o:n jätettyä taasen portit auki. se oli liesussa 3 tuntia, ja mamma oli taas ihan varma etten näe sitä enää koskaan, mietin jo, että pitääkö tellulle ottaa uusi kissaystävä vai onko se tyytyväisempi yksin. piku ei ole koskaan ennen mennyt porttien ulkopuolelle lukuunottamatta pientä nuohoomista puskissa, josta hän on töpsötellyt heti takasin kun olen komentanut. olen sen antanut kulkea vapaana silloin ennen, mutta olen muuttanut hänen kanssaan niin monta kertaa, että en enää ota riskejä. eihän piku mikään vanhuudenhöperö ole, päinvastoin, hänessä ei ikää edes huomaa, mutta silti, ja joka kerta kun näkyy kissa tienposkessa makaamassa ottaa niin sydämestä, tekisi mieli pysähtyä siihen ulvomaan, se on kauheaa. vaikka tekisi mieli ulvoa myös joka kerta kun nään oravan tai linnunkin tienposkessa makaamassa. no, asiaan. se sitten kumminkin istui portin takana kun isäntä piipahti ulkona, sellai kissamaiseen tyyliin ihmettelemässä että "no eikö se portti aukea!" voi miten mamma taas pallutti häntä, hän oli sitten niin tossukka!! hän oli ollut isossa maailmassa, elämässä vaarallisesti, aiheuttamassa kauhua alueen sammakoissa ja linnuissa, ja sitten hän oli palannut kotiin, ja kun ei kukaan nää, sitten turistaan antaumuksella selällään mamman sylissä ja otetaan muiskuja vastaan. kyllä kissan elämä parhaimmillaan on kadehdittavaa!

 no nyt tähän tulikin pikun sijasta kuva siitä kasvissosekeitosta. kaikesta minäkin kuvia otan.

tolloja

kävimme johannan kanssa keskiviikkona tutustumassa paimion ihmeisiin. naurettiin että oltiin kyllä kuin kaksi maalaistolloa isossa kaupungissa kun jokapuolella tuntui olevan kaikkea niiiin ihanaa! löysin ihanaa lankaa, joka oli oikein tosi paksua, 70 % villaa, ja väriltään sellaista ihanan kirjavaa, vaaleanpunaista ja oranssia. virkkasin siitä parissa tunnissa kivan ruskan värisen syyshuivin, joka taas näyttää tuossa kuvassa tietysti ihan yksväriseltä. nyt en saa taas tätä typerää vekotinta tottelemaan, niin  jatketaan sitten kirjottamista tähän vaan ja kuva tulee sitten ilmeisesti tekstin loppuun. iski äsken jo tietokoneraivo kun en saa tekstiä laitettua tohon kuvan sivuun. olen niin vihainen etten pysty kattomaan tuota kuvaa ollenkaan nyt. se vaan liikkuu siinä eikä toimi.
typerä masiina.

ostin myös torpparin werstaasta mökille vaaleanpunaisen emalisen kattilan jossa mahtuu keittämään potutkin tai vaikka pienen sopan, ja ihanat kukalliset lampunvarjostimet meidän yöpöydänlamppuihin. ne maksoivat vain 5 ekeä/kpl, kun siellä oli ale! sitten mökin huussin oveen huvittava oikein fiini metallikyltti jossa lukee hienosti "toilettes", siinä on vitsi, koska sehän on paskahuussi.
pari muutakin putiikkia kävimme vilkaisemassa ja sitten tietty astassa kaffeella. ei ollut pahanhintainen reissu, ja ostin vain juttuja mitä oikeasti tarvitaan. tai no, olen mä noita huiveja virkannut varastoon jo ennestään ja mökillä on jo perunakattila...eikä kukaan nyt varmaan huussin viereen päästä vaikkei sitä kylttiä ovessa oliskaan. no mutta nyt teen julkisen lupauksen, etten shoppaa mitään typerää enää ennen kun pitää hommailla joululahjoja muksuille. nasulla alkaa muutenkin syksyllä ratsutuspuuhat, joka on hintavaa hommaa, ja remppamateriaaleja pitää vielä hankkia tuonne makuukammariin. mulla on tuossa kuvassakin näpit ihan maalissa, kun sain pönttiksen taustan maalattua kahteen kertaan eilen. vielä luultavasti 2x tarvitaan että saan sen kukerruksen seinästä pois.

nyt keittelen kondensoitua maitoa kun tekee mieli kinuskikakkua. siinäkin voidaan miettiä, onko järkevää ja ekologista pitää hellaa päällä kolme tuntia jonkun säilyketölkin takia, mutta en osaa tehdä kinuskia keittämällä sitä kattilassa, se ei paksune tarpeeksi vaan valuu kakun päältä hitaasti pois. ja tuosta tulee niin kovin namia...  mökillä herkutellaan sitten huomenna kalasopalla ja kinuskikakulla. olipa vaikea sana ja iski joku lukihäiriö vielä siihen päälle. kirjoitin ihan väkisin monta kertaa "kinuskikakalla" ja "kinuskikakualla" enkä meinannut tajuta että mikä siinä on pielessä. "kinuskikakulla" näyttää muuten varmaan aika hurjalta sanalta vaikka englantia äidinkielenään puhuvan silmissä. no joo, ehkä pitäisi mennä tästä lätisemästä vielä hetkeksi pötköttämään ennen kuin herätyskello soi. tarkistan että kattilassa on tarpeeksi vettä ettei se porise tyhjiin sillä välin kun yläkerrasta kuuluu tuhina.

loma-ajan töitä

kauheasti hommaa! mulle iski aamulla taas järjestelysekoilu päälle, kun tajusin, mitä kaikkea pitäisi tehdä. aloin taas tuttuun tapaani tehdä listaa, sitten suu vaahdossa ja joka suuntaan raajoillani huitoen selvitin asian isännälle, joka luultavasti putosi kärryiltä jo alussa. sitten tuli se rutina, että "nythän piti olla kesäloma", mitä en tietenkään ottanut kuuleviin korviini.

heti kun pikkuäijä oli lähtenyt kouluun, alettiin repiä tapettia peräkammarista, ja saatiinkin se kymppeihin mennessä jo aika hyvään vaiheeseen. kymppien jälkeen paineltiin pihalle (soin kuitenkin tässä välissä isännälle ja e-m:lle leikkitauon), jossa kauhealla vimmalla kaivoin melkoisen ojan mansikantaimille jotka erehdyin ostamaan kauppilasta lauantaina. mainostettakoon tässä taas, että ne ovat koronaa joka on ylivoimaisesti herkullisempi lajike kuin ne polkat ja bountyt ja muut mitä kaupalliset viljelmät suosivat. lähdin kauppilaan hankkimaan tuhdin kokoista imukärhivilliviiniä vajan seinälle, mutta sitten kun näin ne koronat niin meni taas budjetti notta heikunkeikun. villiviini kummiskin on vajan seinustalla, mutta mansikoiden parissa pakerrettiin sitten iltapäivään saakka, koska pitää sitten tehdä kunnolla jos kerran tekee. nekin pääsivät siihen vajan eteen, muuten hölmöön paikkaan, mutta siinä on hiekkamaata. luin puutarharaamatustani että hiekkamaan mansikat maistuvat parhaimmilta, ja olisi ollut karsea homma ruveta jotain nurmikkoa repimään irti tässä vaiheessa kesää. niin, ja sillä välin kun isäntä oli hakemassa taas kerran multakuormaa, minä vein kotsukaupalla klapeja katokseen, kai ne jo sen seitsemän sadetta ovat saaneet. kiitos tapanin, meillä on polttopuita pariksi vuodeksi.

kun mansikat oli saatu istutettua ja muovit oli mukavan kireällä, piti tietysti nikkaroida pieni punainen aita niiden eteen, ettei tule talvella kolattua kovin pahasti niiden päältä. vajasta löytyi sopivasti rimoja ja kakkoskakkosia joista tuli nättiä aitaa.

sitten piti istuttaa ruusut ja iirikset jotka mummi eilen toi noin ekstemporee. sitten piti vielä laajentaa kukkamaatakin, että saatiin ne loput mullat peräkärrystä pois. että terhin nauhuksia odotellessa! ja nyt sitä istutaan tässä jo päivittelemässä blogiakin, ja kello on vasta puoli 6, että olen mä vaan ihmemuija, silloin kun saa sen inspiksen.

eilen otettiin naskiponin kanssa kunnon säkitykset. vein porsaalle leipiä ja jätin sen pussin sitten pyörän polkimeen, ja se oli kovasti kahiseva ja rapiseva kreikkalaisperäinen pussi. nasu sitä siinä kovasti katseli kun se tuulessa rapisi ja pullistui, ja kun olin siinä jo aikani niitä kärpäsiä lätkinyt sieltä entisistä kasseista, niin keksin että mahtava harjoitus siinä onkin. hain sen pussin ja huidoin sen kanssa niitä kärpäsiä joka puolelta. nasu otti asian aika rauhallisesti ja kääntyi välillä nuuskuttamaan sitä pussia. siinä säkitysjutussahan se on juuri tärkeää, että pelkokynnys ei saa ylittyä. huolissaan saa olla, mutta pelätä ei saa, muuten mennään vaan takapakkia semmoisella harjoituksella. nasu pitää mua ihan kukkahattutätinä, joka olenkin, joten se rauhoitti kanssa sitä, että olen aina touhottanut ja hölmöillyt sen kanssa. ei joku rapiseva pussi asiaa oikeastaan oudommaksi muuttanut kun se on tottunut siihen että mamma aina sekoilee.

nyt sieltä mökin vajasta löytyi kolme lasitölkkiä. yksi oli ihan basic riihimäen ilvestölkki. toisessa on kohoteksti "riihimäen kodintölkki 4 ltr" ja kolmannessa että "keittiötölkki", ja se on 10 litraa, ajatelkaa! sinne mahtuu ämpärillinen tavaraa, se on valtava! laitoin sinne killin riisit, jotka ostan 10 kg:n säkeissä. siellä on vielä semmoinen vanha vaaka, joka on varmaan jostain muinaisesta kaupasta peräisin, sitten taitaa kyllä olla sen vajan herkut tuotuna päivänvaloon.

kotona jälleen

ahvenanreissu kesti vain 5 yötä, mutta sitten piti tietysti mennä heti taas mökille, siksi pitkähkö tauko!

eka yö vietettiin brändössä, joka on tosi viehättävä paikka, maisemat valtavan kauniita ja merta joka puolella, mutta ikävä kyllä leirintä-alue oli parhaat päivänsä nähnyt. oltiin samassa paikassa viimeksikin, oli hauska käydä katsomassa, onko suihkukoppi edelleen homeessa ja vessan seinät vieläkin vaneria. kyllä oli. minkäänlaista kasvisvaihto-ehtoa ei ollut kanttiinissa tarjolla (korjaan: kassapimatsu ehdotti hampurilaista ilman mitään välissä) ja suunpyyhintäpaperit olivat loppu jo viime kerralla kaksi vuotta sitten. siinä paikassa on ainesta sellaiseksi leirintä-alue-legendaksi jonka kaikki reppureissaajat ja karavaanarit haluavat nähdä.

suunnistettiinkin sitten sieltä suoraan maarianhaminaan. ei jääty tällä kertaa pällistelemään kivenmurikoita vaan leiriydyttiin heti gröna uddeniin ja lähdettiin sitten ottamaan kaupunkia haltuun. pojat kävivät minigolffissa joka on aivan mahtava, siellä on vesiputous ja semmoinen luola jonka läpi täytyy lyödä ja muuta hienoa rekvisiittaa. me tytöt kuitenkin ihailimme mieluummin lilla holmenin ihmeitä josta tässä näytteitä:

ihana tuo lilla holmen, menkää kaikki käymään siellä jotka rakastette eläimiä, on teillä lapsia tai ei. kaikki muut liikuskelevat siellä täysin vapaina paitsi nuo pupuset ovat häkeissä, ja nekin häkit on isoja, ja niillä on selvästi asiat hyvin! ekalla kerralla kun en tiennyt mitä on vastassa, oli ihan semmoinen olo että hän, onko tämä totta, kun käveli riikinkukko tiellä vastaan! tosi upea paikka!

kaikennäköistä pientä ihanaa tuli hankittua, mutta onneksi osasin myös harrastaa nyt pientä pidättyväisyyttä.

ajeltiin myös tjudö-nimiseen tuppukylään, mistä piti löytymän omenaviinitila, joka oli sitten myyty ja muutettukin omenasiideritilaksi, mutta sieltä lähti mukaan hyviä puteleita jaettavaksikin. tosin se siideri oli niin hyvää, että vähän harmittaa ettei otettu koko laatikollista. siinä oli alkoakin vain 0,5%, eli käytännössä alkoholitonta, eikä sitä voi mitenkään verrata kaupan sokerilitkuihin. heillä oli myös kahvila siinä josta sai taivaallista omenatorttua vaniljakastikkeella! myös ahvenanmaanpannarissa maistui omena.

matkan varrella vastaan tuli tuulimylly jonne pääsi sisälle tutustumaan! ei ristin sielua missään, vain tuulimylly jossa ovi auki ja vieraskirja! tuli taas mietittyä entisaikojen elämää, kun on pilkkopimeässä kiivetty säkki selässä niitä kapeita tikkaita sinne ylös asti jotta mylly on saanut jauhettavaa. kyllä on ihmiset pullamössöä nykyään...

ai niin, mainostetaanpa vielä björklundinpojan pub niskaa, josta ei kyllä jostain syystä saanut ahvenanmaanpannaria eikä omistaja itse ollut paikalla ollenkaan vaikka käytiin kaffeella kaksi kertaa. mutta se paikka on komea! se on sisustettu kuin vanhaksi botskiksi, siellä on laivan piippuja ja vanhoja sillitynnyreitä ja puulaatikoita pöytinä. tosi hauskannäköinen paikka!!

ahvenalle

tänään lähdetään sitten reissuun. maria ja alex tulevat lomittamaan meille siksi aikaa. toivottavasti ei kauheasti sada. ei oikeastaan ole matkakuumetta, vain kammottava ikävä nyt jo piukua. tellu kyllä pärjää, naski on muutenkin laitumella jo ihan villiintynyt käsittelyn puutteessa, kalaset varmaan selviävät ikävästään, mutta piku on aina ihan surkeana kun mamma on liesussa. onneksi olen liesussa erittäin harvoin, ja nyt sanoin isännällekin, että mihinkään en enää matkaile niin kauan kuin piukussa henki pihisee. ihan kamalaa. pitää varmaan soittaa hänelle joka päivä. onneksi hän nukkui taas yönsä mun naamani päällä, olis ollu ikävää jos viimeisenä yönä hän olisi luuhannut jossain ulkona.

mustilanhortensia on kukkinut jonkin aikaa niin kauniisti. en tiennytkään että ne kukat on niin pikkuisia. ostettiin se viime vuonna forssan agrimarketista joskus syksyllä kun se oli surkea pieni kräki vaan. syksyn sateissa se voimistui kovasti ja kasvoi reippaasti vielä syksyn aikana kun pääsi kunnon maahan, mutta sitten talvella killi söi sen. pelkäsin että se on ihan mennyttä mutta mitä vielä, se on tosi nätti kaunis pieni puska.

kurpitsa on hurjassa kasvuvauhdissa. kävin äsken kaatamassa 20 litraa vettä sinne, ja lehtien seasta paljastui ihana pienen hunajamelonin kokoinen kurpitsa! muut ovat vielä pienempiä. voivoi sentään, se on niin ihanaa kun niitä tulee, olen aina halunnut olla kurpitsankasvattaja, mutta niitä täytyy sitten vaan lahjoitella pois, kun en ole mikään intohimoinen kurpitsanystävä itse. olen lapsena syönyt liikaa äidin kurpitsapikkelssiä, enkä osaa itsekään tehdä siitä mitään muuta. laittakaa tulemaan hyväksi testattuja kurpitsareseptejä tänne päin!

 se on sitten bon vivant ja jag talar inte svenska vai miten se menee. kuulemisiin noin viikon päästä!