makuuhuoneen muuttunut olemus

ennen

lamppu oli kirpparilöytö, 5 euroa, ihan mun näköinen!

päiväpeite on omatuotantoa. katossa on tähtiä jotka loistaa kun on pimeä. olisin halunnut maalata katon valkoiseksi, mutta nyt olen tyytyväinen, etten maalannut, kun nyt katto näyttää tietty pimeässä mustalta taivaalta jossa ne tähdet on.  

 otin vaatekaapeista ovet pois ja laitoin tilalle kiskon ja pellavaverhoja. laudoitin tuon kulman, on kiva yksityiskohta. pönttis sai pitää vanhan värinsä.

 tapetti oli nimeltään "isoäidin aikaan", siinä on ruusuja, kuissit. koko kesän odotin sitä painosta, mutta kyllä kannatti, olen tosi tyytyväinen siihen. se oli aika hintavaa, joten maalasin isännän kanssa muut seinät.

verhot ompelin vanhasta lakanasta ja pisteeksi i:n päälle mammulta löytyneestä pitsinauhasta rusetit. kuten kuvasta näkyy, kattolistat vielä puuttuvat. ei nyt kaikkea voi saada.

ihanat lampunvarjostimet löysin sieltä torpparin werstaasta vitosella kipale ja niihin sopivat lampunjalat kodin terrasta.

kivoja syystöitä!

meillä on niin hyvä tuoksu täällä, keitän mehumaijalla omenamehua ja kuivaan eilen terhin kanssa kerättyä suppissatoa. vetää ihan ikkunoita huuruun keittiössä, kun en millään raaskisi laittaa liesituuletinta päälle kun on niin ihana tuoksu! kurpitsat olen lopultakin saanut tsekattua aion hakea ne tänään pois, tuskin ne enää kasvavat. ei niistä loppujen lopuksi mitään aivan valtavia tullut, vaikka odotin tietysti sellaisia metrin halkaisijaltaan olevia. ensi vuonna voisikin kokeilla jotain koristekurpitsoja, kun ei sitä nyt niin kamalasti tule syötyä. kurpitsat on vaan niin ihanan näköisiä.

piuku voi onneksi hyvin! verensokeri oli laskenut viime perjantain check-upissa 6,8:aan, mikä olis terveelle kisulle oikein hyvät lukemat. sokeritautiselle vähän turhan alhainen kuulemma, joten insuliiniannosta pienennettiin kahteen yksikköön. tänään käydään mittauttamassa sokrut taas meidän luottolääkärillä, koska en saa korvasta tulemaan pisaraakaan sillä inhottavalla naksuttimella. onneksi pelkkä sokerinmittaus ei maksa paljoa kun on niin pikainen juttu. ruoka on kuitenkin alkanut maittamaan jo ihan hyvin ja ulos tekee kovasti mieli. hän käy mökissään päikkäreillä aitauksessa. pikun ruokavalio koostuu nyt sitten pelkästä lihasta ja kalasta höystettynä vitamiinitableteilla ja aika-ajoin nutrigeelillä. en anna yhtään enää niitä teollisia, koska ne sisältävät kaikki viljoja ja kasviksia jotka eivät kuulu kissan ruokavalioon. yritän saada tellunkin aivopestyksi raakaruokaan, jos ensin löydän ne aivot jostain.

lemmikkihuolia, osa 2 vai onko se jo 3

lemmikki diapamipöhnässä

ajatelkaa että piku sai diapamia ruokahalun herättelemiseen! ei kyllä tehonnut yhtään mitään mutta ainakin pikulla oli tuntui olevan hauskaa... maanantaina käytiin kunnaneläinlääkärillä ja verensokeri oli noussut lauantain 10:stä 13,1:teen. tänään keskiviikkona mitattiin johannan kanssa verensokeri uudella vekottimella ja se oli 24,3. siispä illalla takaisin tuhatjalkaan, tippaa ja tököttiä. voi että kun parkusin takasintullessa, hyvä että tien näin. piku kun on sellanen mamman vauva, hän kiipesi toimenpidehuoneessa mun olkapäälle ja oli niin tiukasti mammaa vasten kuin vaan osasi. kauheaa oli jättää se sinne häkkiin yksinään, mamman tossukka!!!  ensimmäinen yö joka vietetään niin että piku on jossain muualla ja toivottavasti viimeinen. insuliini ei imeydy koska haimassa on tulehdus. tulehdusta hoidetaan antibioottikuurilla joka kestää 10 päivää. ja nyt oli menossa vasta 4:s päivä. montakohan kertaa vielä pitää mennä tipassa käymään ennen kuin tulehdus paranee ja insuliini alkaa vaikuttaa! olen jo tosi kuitti, viikko on jo pyörinyt pikun sairastamisen ympärillä, jälkiä siivotessa, väkisin syöttämisessä, vahtimisessa ja valvomisessa. viime yönä heräsin jo vartin yli 12 johonkin ääneen ja pomppasin istumaan aivan pökertyneenä, että oksentaako kissa! ei oksentanut, vaan nukkui ihan kohtuullisen tyytyväisenä vieressäni, mutta olen jo niin stressaantunut ja väsynyt että se menee uniinkin. voihan kökkö. eikä sitä helpota yhtään se, että e-o: kin oksensi tänään koko aamupäivän. minäkin olen taas kauheassa flunssassa. aamulla sain vielä lutrattua sarvikuononi kanssa mutta nyt ei nenästä mene läpi enää mikään.

kävin nasulla lääkärireissulta tullessa että muistuisi taas mieleen mitä on olla iloinen ja huolia vailla eläimen kanssa. ihana ilta-aurinko paistoi hevoslaumaan laitumella, he olivat jo valmistautumassa yöpuulle. nasu parkkeerasi taasen ison kinkkunsa mun eteeni ja mamma rapsutti niin paljon kun sormista lähti ja ponin pää oli ihan kenossa kun teki niin hyvää. hieroin sen niskaa ja kaulaa ja se venytti tyytyväisenä. oli paljon rauhallisempi olo kun tulin kotiin.

en ole muuten vieläkään muistanut/ehtinyt mennä katsomaan kurpitsojani! aina kun se muistuu mieleen, niin sitten pitää tehdä nopsaan jotain muuta ensin ja sitten se taas unohtuu. mutta punajuuria tuli kivasti ja osa oikein hyvän kokoisia. loput lantut jätin vielä maahan, mutta suurimman otin ylös, ihana!

akvaariokin pitää ehtiä siivoamaan huomenna. meille tuli uusia tikruvauvoja muutama viikko sitten ja olen antanut akvan nyt vaan olla ettei heille tule kanssa kauheeta stressiä vedenvaihdosta heti alkuunsa, mutta ne mainiot pikku tirriäiset on kotiutuneet sellai, että tulevat kädestä ottamaan ruokaakin. huomenna on kyllä pakko jo siivota tankki pohjanmaan kautta. penteleen kotilot vaan pistelevät mun kierrelehteni vai mikä sen nimi nyt onkaan.

sokerikissan seikkailut

mä voisin tehdä väitöskirjan aiheesta kolkytplus-ikäisen naikkosen stressiperäiset närästysvaivat, niiden syyt, seuraukset ja hoitoyritykset. lisäksi musta on tulossa aika ekspertti tässä kissan diabeteshommassa. kissaa ei kuntoon tunnu saavan ainakaan ihan hetkessä, mutta olen imenyt tietoa itteeni kuin sieni.
lauantai meni klinikalla tipassa, kiitokset tuhatjalan väelle. pikun vatta oli edelleen lauantaiaamuna kuin ilmapallo, eikä se ollut pissannut vuorokauteen, joten soitin puoli seitsemältä päivystykseen ja vein sen sitten heti. normaali terveen kissan verensokeri on suurinpiirtein 3-5, pikulla se oli torstaina 24 ja lauantaiaamuna piikityksistä huolimatta 27. eläinlääkäri meinasi, että sillä on haimatulehdus, koska kuvassa ei näkynyt mitään ihmeellistä, mahan pulleus viittasi siihen ja se selittäisi myös sen, miksi piikittämäni insuliini ei ollut tehonnut lainkaan. piku laitettiin häkkiin rötköttämään päiväksi ja keräilemään vähän voimia. sokeri oli saatu laskemaan 10:een kun hain hänet illalla pois.
nyt syödään antibioottia, syötetään väkisin pitkin päivää (ruokahalu on edelleen poissa), piikitellään, kyylätään juomisen määrää, pissaamista, yleisvointia. lisäksi pitää vahtia ettei se putoa esim. rappusista, koska meno on vähän huteraa. eilen illalla mamma sai sentään yhden pienen huojennuksen, kun yllätin hänet nuoleskelemasta tassuaan! asioiden täytyy olla ihan hitusen paremmin, koska hän hoiteli henkilökohtaista hygieniaansa taas pitkästä aikaa. ja tänä aamuna hän lähti juoksemaan mua karkuun kun otin ruiskun käteeni! mutta menemme tänään taas mittauttamaan vakilääkärillemme verensokerin, ja olen ihan valmistautunut siihen, että se on taas noussut.

vastarannan kiiski

ukkelikin on taas flunssassa. oli niin paljon miettimistä kun lähdettiin mökille, että unohdin tavanomaisen troppivarastoni kotiin!! e-o on tottunut siihen, että kun on noita-akka mutsina, aina saa tarvittavan rohdoksen, ja jossei löydy kassista, niin äiti hakee sitten pihalta jostain. olisin antanut hänelle d:t tuplana ja päälle kunnolla c:tä ja aconitumit, ja keittänyt päälle kunnon siankärsämöteet, mutta nyt ei auttanut muu kuin käskeä pojan syömään pihlajanmarjoja. yllättäen ne eivät saavuttaneet mitään kauheaa suosiota, joten sitten vaihdettiin puolukoihin. onneksi hunajaa sentään oli mukana, sitä täytyy nyt sitten kuljettaa kanssa aina mukana pikun takia. käppänä heräsi kuitenkin tänä aamuna kovassa räkätaudissa, mutta kurkkukipu oli onneksi hellittänyt.

tänään on ruokana sekasienikeittoa, tietysti mökkimetsästä eilen poimittuja kaikki tyynni. mökkimetsä on maailman paras metsä. pieniä nummitatteja, pari kangastattia, 2 madotonta herkkutattia  ja suppikset oli saldona tällä kertaa. 

piukun yllätys

piuku oli ihan lättänä eilen aamulla, näin heti että nyt on joku pielessä ja soitin ihan hermona eläinlääkäriin. otettiin varmuuden vuoksi kaikki testit joiden tulokset saa tänään, mutta syy selvisi kumminkin heti; sillä on sokeritauti! eläinlääkäri sanoi että se joku sokerihomma siinä veressä pitäisi olla joku 3 ja pikulla oli 24. nyt sitten piikitellään. vielä on kissalla ihan puhti pois, on nyt hakemista oikean insuliinimäärän kanssa. jos sen sokeritaudin hoitaa hyvin, ei sillä onneksi pitäisi olla vaikutusta menohaluihin eikä elinikäänkään, onneksi! ja ruuan pitäisi olla proteiinipitoista ja vähähiilihydraattista. onneksi piku on aina syönyt mielellään jauhelihaa, kanaa, kalaa ja muuta kunnon ruokaa, valitsee mieluummin ne kuin kaupan mömmöt. tellu olisikin hankalampi tapaus, se on niin kranttu ettei kelpuuta muuta kuin kuivanappulat ja ne kamalat mössöt joilla satunnaisesti heitä hemmottelen. pakko se kai on nyt sitten hyväksyä että piukukin on ehtinyt kypsään ikään, koska iästä tämä varmaan nyt johtuu koska se ei ole merkittävästi ylipainoinenkaan.

omenapiirakka on uunissa ja tein mökille soijamakaroonilaatikkoa. isäntä lupasi vielä kokata suklaakiisseliä niin eiköhän me pärjätä viikonlopun yli! ihana syyspäivä vaikka jotkut myrskynrippeet kuulemma saapuivatkin kanadasta asti, tuulee kovaa. aurinko kuitenkin paistaa ja oli ihana poimia omenoita lehtien sadellessa päälle.
tomaatit on aika lohduttoman näköisiä nyt kun leikkasin niistä kaikki lehdet pois että saadaan kaikki vielä liikenevä valo talteen. sitten menin paiskaamaan killin pallon kasvihuoneen seinästä läpi niin nyt siellä vaihtuu ilmakin tosi hyvin. ei se onneksi rikki mennyt, irtosi vaan kokonaisena levynä niinkun on totuttu jo näkemään. sitten kun menin hakemaan sitä palloa sieltä, jäi ovi käteen, koska siinä urassa missä se kulkee, oli puista satanutta röhnää. älkää hyvät ihmiset ostako halvinta, huokaus.
punajuuret täytyy ottaa kohta ylös kun öisin on jo aikas vilpoista. lantut on komeiksi pullistuneet. ai juu, kurpitsat olenkin ihan unohtanut, pitääpä laukata pihanperälle tsekkaamaan ne pitkästä aikaa ennen kun startataan viikonlopun viettoon. mukaan lähtee ikean kuvasto, voi ei.

rutinablogi

jalat on ihan muusina kun tulin äsken killin kanssa lenkiltä, pitäisi varmaan saada uudet lenkkarit jostain, mutta kun ei ole varaa ostaa mitään lenkkareita. nasulle on tulossa albrechtin katalta sovitettavaksi joustorunkosatula joka maksaa tähtitieteellisiä summia rahaa. tietenkään isännälle en taaskaan voi hintaa kertoa, en kestäisi sitä tuijotusta ja kitinää, että "eikö niitä nyt halvemmalla saa mistään". parempi kun ei kerro ja maksaa vaan ite koko lystin, koska ei meidän ukko ainakaan tajua hevosasioista tuon taivaallista. luulee että kannattaa aina mennä siitä mistä aita on matalin, kun ei tajua että eläimet ei toimi kuin koneet. ihan hirveetä rutinaa. onneksi on lämmin syyspäivä ja bessiekin on ehkä saatu lukijaksi, tervetuloa vaan! laitanpa sinulle nasusta tulemaan pari kuvaa.

laihduttaakin pitäisi. olen niin hirveästi pullistunut että nasusta tulee joku polvivammainen ellen laihdu. turvaliivikin pitäisi saada mutta en mahdu sellaisiin, koska ei ole sellaisia keskeltä pallonmallisia turvaliivejä. en ollut ajatellut koko turvaliiviasiaa vähään aikaan, mutta olin juoksuttamassa ponia maanantaina kentällä ja siinä oli puomit maassa. se niitä kovasti kyttäsi ja talutin sen sitten muutaman kerran niiden yli. sitten kun se meni ravia liinassa, koitin saada sen ylittämään puomit. nasu ei osannut tai ei ymmärtänyt mitä siltä pyysin, niin se veti hirveät pukkilaukat siihen. ilmeisesti se taannoisista kärryttelykokemuksista keksi nyt sitten sen, että jos ei tajua, hän ilmentää sen pomppimalla kuin rodeossa. eihän se käy päinsä sitten kun aletaan ratsastaa, jotenkin semmoinen täytyy saada karsittua pois. onneksi plikka joka on luvannut ottaa sen työn alle on täysin itsesuojeluvaistoa vailla. kauhusta kankeana olen katsellut kun tytski lähtee maastoon kännykkään puhuen 3- vuotias ori allaan. kaipa se yhden nasun kesyttää.

se on kuitenkin kivaa, että kohta saan laittaa tänne kuvia meidän uudesta makuuhuoneesta! remppa on valmis! ompelen vielä verhot jostain vanhasta lakananräntystä.

synttärit ja surua

äitini rimi-kissa lopetettiin eilen. sen tassu oli pitkään turvonnut, ja se laihtui kertahujauksessa tosi paljon. se alkoi kuitenkin syömään taas hyvin, kun äitini keksi ruveta tarjoamaan sille kunnon ruokaa, jauhelihaa, lohta ja muikkuja. painoa tuli vähän takaisinkin, mutta tassu oli aina vaan huonona, se käveli sen kanssa kyllä, mutta ontui, oli unisempi ja hirmuisen hellyydenkipeä, halusi olla sylissä vaan kokoajan. äitini pelkäsi eläinlääkäriin menoa, koska aavisteli tietysti että sieltä tullaan takaisin ilman kissaa. lopulta kuitenkin oli pakko katsoa totuutta silmiin, rimi oli kuvattu ja oli todettu luusyöpä eikä paranemisen mahdollisuutta ollut. se oli vasta 12-vuotias.
onneksi toinen puoli rimin elämästä oli elämisen arvoista. se tuli puolivillinä ihmisiä ja muita kissoja pelkäävänä 6-vuotiaana äidilleni ja muuttui kuin toiseksi kissaksi. se makasi selällään eteisen lattialla ja nautti lopultakin ainokaisen osasta ja hellyydenosoituksista joista ei tiennyt mitään entisessä elämässään. kun isäni teki kuolemaa, rimi makasi hänen sänkynsä alla 2 kuukautta, ei hievahtanutkaan muualle kuin potalle ja ruokakupille. isäni oli pitkiä pätkiä sairaalassakin, mutta rimi pysyi kotona hänen sänkynsä alla koko hänen sairautensa ajan. luulimme että sillä on kanssa joku hätä, mutta se vain tiesi mitä tulee tapahtumaan. vasta kun isäni sairaalassa kuoli, rimi tuli takaisin alakertaan ja jatkoi taas elämäänsä. jostain se tiesi senkin, että nyt on kaikki ohi. siitä sitten jatkettiin kaksin äitini kanssa. nyt on pieni musta töpöhäntä haudattuna pihalle.

tänään on killin syntymäpäivä, ollaan onneksi vietetty sitä ihan iloisissa tunnelmissa kaikesta huolimatta. vauvasta tuli 1-vuotias! taas piti hieman hassutella ja leivoin hänelle sokerikakun joka koristeltiin kävyillä, koska hän on rodultaan kävynnoutaja, eikä tiedä mitään parempaa kuin käpyjen noutaminen ja niiden syöminen matkalla takaisin, paitsi ehkä kaikenlainen yleinen tössötys. hyvä kakku tuli, teki kauppansa sekä juhlakalulle, että meille muille terästettynä sulatetulla suklaalla. otin talteen myös palasen täplyskälle joka tulee huomenna kylään.

metsään on tullut jo syys

...mutta onneksi me tykätään siitä

tämä viimeinen kuva ei liity otsikkoon, mutta eikös vaan ole meidän pupalla iso nenä!

taidan nyt vastata typyn ruokahuolikysymykseen tässä, kun en kumminkaan osaa muuta kautta ja tekninen tukikin hikoaa jo taas kreikan päässä. eli, minä en tajua kovinkaan paljoa kaikenmoisista vitamiineista ja hivenaineista, mutta lapsia on tunnetusti äärettömän kranttuja, ja sitten niitä jotka söisivät vaikka hevosen, elävänä tai kuolleena. e-o kuuluu ensimmäiseen ryhmään, se syöminen on tosi surkeeta muutenkin. kuitenkin jos hän jotain syö, niin maitotuotteita, pähkinöitä, siemeniä, salaatteja, vihanneksia, ruisleipää ja kalaa. ei tarvitse olla edes ekologisesti ajatteleva lehmänystävä, että huomaa että ruokavalio on aika terveellä pohjalla. meillä ei syödä sipsejä, sihijuomia eikä roskaruokaa kuin satunnaisesti ( toki hän vetää hampurilaista nassuun silloin aivan innolla, koska kasvissyönti ei ole hänelle mikään ideologia, liha vain iljettää häntä ulkonäöltä ja hajusta). oletan siis, että hän saa kaikki tarvitsemansa proteiinit ja muut ruokavaliostaan, koska hän lopetti lihansyönnin n. 5 vuotta sitten, eikä vaikuta kovin puutostautiselta. 

jos nyt kumminkin sinun lapsesi ei tykkää pistellä mitään siemeniä, niin en silti huolestuisi, uskon kyllä että lapsi syö sitä mitä tarvitsee. kyllä sitä lihaa sitten alkaa tehdä mieli jos jotain puuttuu. se b12-vitamiini ennemminkin on se, mitä täytyy korvata, ja sitä saa kyllä maitotuotteista yms. e-o:n mummi kertoi, että e-o:n täti oli ollut lapsena tosi surkea syömään (niinkuin e-o:kin on, ei meillä siis pöydät notku erimoisista salaateista täällä, vaan tarjolla on normaalia kotiruokaa joka yleensä ei kelpaa). hänellä oli tapana antaa "tädille" aina joku leivänkäntty jyrsittäväksi kun he lähtivät jonnekin, että saa edes jotain mahaansa. mummi oli sitten joskus tuskastunut siihen syömättömyyteen ja mennyt lapsen kanssa lääkäriin ja sanonut, että kun se ei syö mitään! lääkäri oli sanonut, että syöhän se, onhan sillä nytkin leipä kädessä. eivät ne ruokapöydän viereen kuole, ja minä olen sitä mieltä, että tämä maa on rakennettu läskisoosin ja suolakalan voimalla, nykyään ihmiset syövät niin paljion monipuolisemmin eivätkä silti kestä mitään. huh, olempa taas vuodattanut. ai niin, koulussa ei ole kasvisruokaa, päinvastoin, siitä saisi koko yleisöosastosivun täyteen kun päästäisin kiukkuni siitä asiasta valloilleen. toivottavasti tämä nyt jotain auttoi. kyllä se siitä lutviutuu ja hymiö perään kun tietäisi missä niitä jaetaan.