tuli talvi!!

jee, pääsin lopultakin lumihommiin! ihan kuin olisi vähän pirteämpi olokin kun ulkona on vähän valoisampaa ja nätimpää nyt. lumityöt ovat jostain syystä tosi mieluisia mulle ja isännälle, vaikka niissä tuleekin hiki. olkapääkin kesti hyvin parin tunnin kolaussession ja sain sulateltua pois aamuiset tämmöiset:

hähää, mitäs sanotte kakkubloggarit!! tuo koristelu ei todellakaan ole mun vahvimpia puoliani mutta ihan hyviä niistä kyllä tulee. tein tähän kääretorttupohjia irtopohjavuoilla, väliin tuli diplomaattia ja mansikoita. kostutin vaniljamaidolla ja sitten sillä surullisen kuuluisalla metsämansikkaliköörillä jota taas lorahti hieman runsaahkosti. ei onneksi maistunut kakussa juuri lainkaan vaikka meinasin taas mennä ihan pöhnään kun maistoin sitä lientä sormella kupista. miksiköhän sitä aina niin kamalasti lorahtaa.

movember on sitten kaput. ihan tuuheat puskat isäntä sai aikaiseksi. en ole antanut lupaa niiden pois ajamiseen, koska haluan nähdä josko ne tuuheutuvat vielä tuosta lisää.

simmoset.

tervetuloa vaan, marjatta, meidän sohvalle ottamaan rennosti. kieltämättä se onkin mainio sohva.

tukevat kahvat

kahvankasvatusprojekti etenee hyvin. isäntä on saavuttanut kylillä ihailevia katseita ja kommentteja sekä miehiltä että naisilta. jostain syystä ne eivät vain oikein näyttäneet pääsevän oikeuksiinsa kameran kuvassa.

 
puikotkin ovat taas suhisseet, tein siitä bostonista ihanan paksun peiton jalkojen päälle kun sohvalla istuksii. on ollutkin nyt paljon niitä kelejä jolloin on istuttava sohvannurkassa poirotin kanssa jalat lämpimän viltin alla. mikäs sen parempaa!

peitosta tuli vain metrin kokoinen kanttiinsa, että ei kauhean taloudellista kylläkään. lankaa meni kumminkin 13 kerää, 2,50/kerä ja 8 ekeä postikuluihin, että on se vaan taas niin tätä, että kaupasta saa kiinalaista roipetta 10 kertaa halvemmalla kuin jos tekee itse. ei ole oikein se. mutta on tämä parempi kuin kiinalainen.

nasutsin kanssa aloitettiin tänään meidän yhteinen opintomatkamme alusta. harjasin ponin perusteellisesti, pesin pepun ja klipsuttelin häntää vähän lyhyemmäksi (se roikkui maassa!). sitten puettiin suitset ja lähdettiin kävelylle. nasu oli ensin vähän huolissaan, ei ole pihatosta päässyt pois kahteen kuukauteen muuta kuin kavioiden vuoluun kerran, mutta kun höpisin sille lakkaamatta niitä näitä, se muisti taas miten mukavan letkeitä nämä meidän yhteiset kävelylenkit ovatkaan olleet, ja ihan löysänä töpsöteltiin takaisin. ja me oltiin molemmat niiiin tyytyväisiä!

kaamos, jeah.

voi juku miten mukavaa kun on taas niin harmaata, niin harmaata. me henkiset britit pidämme sateesta ja sumusta, mutta rajansa kaikella. ei sitä nyt montaa viikkoa kestä. ajattelinkin että pitäisikö toivoa pukilta semmoista päivänvalolamppua tai kirkasvalolamppua. kun ei voi lähteä eteläänkään, kun on näitä nelijalkaisia eikä ilmastoakaan saa lämmittää ehrontahron. pukki on yleensä ollut mulle kyllä suotuisa, ja olen vähentänyt kiroilemistakin, niin jospa...

valoa ja kauneutta pimeyden keskelle. tein tuommoiset uudet upeat mansetit joulukyntteliköihin, kun niissähän on aina ihan kaameat. pelkästään jo se masentaa kun näkee ne muovilta näyttävät ns.havut niissä.

saikkukin on sitten loppu, tänään pitää raahustaa töihin sellai kädet maata laahaten niinkuin aku ankka. ei yhtään kiinnostaisi, mikä on kyllä aika huolestuttavaa, kun on ollut 6,5 viikkoa pois. luulin että olisin puhtia täynnä kun menen taas sinne. mutta mietin jo että pistäisin hakemusta menemään jonnekkin muualle, kun niin paljon tökkii vastaan.
tämä jatkuva suhru ulkona pistää syömäänkin aivan liikaa. miten voin laihtua jouluun mennessä, ja sitten taas uudestaan johannan ristiäisiin mennessä! nytkin heräsin, sitten ajatukset siirtyivät siihen, että miksen laihdu. sitten muistin että jääkaapissa on jo monta päivää sitten avattu kinuskikastikepurkki ja punaisia viinimarjoja. ne olivat tosi herkullisia. eikä menneet hukkaan! jos ne olisivat vielä pari päivää olleet siellä niin marjat ainakin olisivat olleet jo homeessa. mutta kun on niin noloa kun yksi ukko kylillä kysyi että tuleeko teille kolmas. huusin sille että mä olen vaan paksu!!! sitten se oli aika nolona.
katsokaa vielä miten ihana poni mulla on:

vie se kaikki rahat mutta ei ole joka pojalla noin söpöä naamaa

hurjia torttuja ja -dinoja

ukkeli tekee dinosauruskirjaa. hänellä on tapansa mukaan kaikki hanskassa, hän ei ole mikään t-rexin ihailija. lupasin laittaa kirjasta parhaita kuvia blogiin, tässä siis esimerkkejä:

tässä karsea liopleurodon

hesperosaurus

nämä eivät ole oikeassa suhteessa toisiinsa, vain pituusmittoja siis

kirjassa on jo 50 sivua faktaa ja hienoa kuvitusta.

kuva kertookin mistä on kyse

e-o meinasi että saisi sen puolessa vuodessa valmiiksi.
he olivat iskän kanssa helsingissä edellisviikonloppuna katsomassa sitä walking with dinosaurs-spektaakkelia ja kyllä oli ollut hienoa ja jännittävää. sitten kun pääsi vielä junalla takaisin niin se kruunasi koko homman.


äiskä puolestaan teki sitä edeltävänä viikonloppuna ihanan kääriksen missä oli kinuskikermapuolukkatäyte...mmm...
isänpäiväksi syntyi sankarin toivomuksesta ällöttävä melonikakku. siinä oli ihan liian paljon makuja sekaisin, vaikka se oli kyllä ihan joku valmis ohje jostain lehdestä. olen tehnyt sitä kerran aiemmin ja se saavutti pesueen miesväestössä suuren suosion vaikka on ihan kauheaa. siinä on vesimelonia (vaikka eläisin mieluusti pelkästään vesimelonilla, ei se kakkuun sovi, se teki mausta vetisen ja laimean), tummaa suklaata (eli tosi outo yhdistelmä melonin kanssa...) ja mansikkakermaa! ja pohjaksi wilhelmiinakeksejä ettei rasvapuoli unohtuisi!! mitä ihmettä sen reseptin keksijä oli mahtanut nauttia. kirjoitin silloin ekalla kerralla ohjeen reunaan huomautuksen "aivan kauhean makea ja ällö", sillä en voinut heittää sitä paperinkeräyslaitoksen äijien kiusaksi koska samassa paperissa oli montteri-kokoelma. vuosien varrella sitä kakkua on välillä toivottu uusintana ja ajattelin nyt yllättää iskän. en kyllä yllätä enää, sori vaan, sotkin kunnolla tussilla reseptiä etten enää erehdy tekemään sitä. vaikka isäntä kylläkin piti siitä taas. ja poikakin söi pari tytisevää palaa.

tästä ei torttu enää rumene

eilen valmistui sitten maailman kaameimman näköinen marjapiirakka. laitoin siihen piimää, jauhoa, soodaa ja sokeria ja marjat päälle ja avot:

koska näköjään taas valvon öitäni, piti käydä vähän näpystelemässä ja yllättävän syötävää se kuitenkin oli kun laittoi päälle ison kasan vaniljamömmöä.

uusi jäsen on lopultakin saatu raatiimme!! sydämelliset tervetulotoivotukset! tuo kavereita mukanasi! ja terhikin voisi lopultakin ryhtyä jäseneksi vai liittyä blogiin vai miten se sitten kuuluukin sanoa.

nyt jännätään sitä miten nämä kuvat taas järjestävät itse itsensä lopullisessa julkaisussa. hyviä öitä!

uudet pensselit

nyt on movember ja isäntä ottaa osaa työporukan pensselinkasvatusprojektiin. tässä on lähtötilanne:

eilen ajettiin jutut pois ja nyt sitten marraskuun ajan kasvatellaan pusikkoa.
en ole ikinä nähnyt sitä viiksekkäänä, mitä nyt sillä on aina sellainen ylikasvanut sänki, koska olen valittanut, että se näyttää pikkupojalta siloposkisena. jänskää. ehdotin että se kasvattaisi sellaiset kunnon guntherit, ne sais jatkua leuan kautta sinne taaksepäin. katsotaan meneekö läpi.

meille tuli sitten jo joulu. olin ajatellut että laitan päivän aikana yllätyksenä kaikkiin ikkunoihin punaiset verhot ja sohvaan punaiset päälliset ja pussilakanat sänkyyn ja kovasti olikin pesue innoissaan kun tulivat kotiin. se nyt sitten vaan tiesi lisää pyykkiä, mutta kerranhan se joulu vaan on, ja nyt kun aloittaa aikaisin, ehtii jouluun mennessä pesemään ne kaikki pyykit! ja tietty sitä kuuluisaa jouluhössötystä on sitten vähemmän, voi keskittyä oleelliseen. johannalla kävi taas vanhanaikaisesti, heille oli kanssa tullut joulu uusien mattojen ja verhojen muodossa. hän oli uskaltautunut laittamaan pehmoisen valkoisen maton lattialle koska kukaan lemmikeistä ei ollut ripuloinut pitkään aikaan. niin sitten täplä oli mennyt ja kakannut siihen. myös urpo-kissa oli ripuloinut useampaan otteeseen päin seiniä, kirjaimellisesti. pitää oikein huokaista syvään, kyllä niin on empatiat johannan puolella...