lauantai 27. heinäkuuta 2013

poikani maailmalla ja melkoista runoilua

potaattipoika on ilman mammaa isossa cityssä, voi kauhistus. kaapelitehtaalla on näyttely jossa lapsenvahtina leena, joka sanoi potaatin olevan "vähän pallo hukassa". ex1:stä tuomari kumminkin tyrkytti taas. huomenna menen pelastamaan potun.

olen vähän niinkuin unohtanut bessien hepparunoiluhaasteen, eikä se suoni kyllä pulppuakaan ollenkaan. siksipä aiheeseen liittyen ajattelin kirjata tähän kissa-aiheisia mietelmiä pikku kirjasesta "jumalaiset kissamme". valitsin osuvimpia, joista jokaiselle kissanomistajalle takuulla tulee tuttu olo. uskonpa bessienkin hyväksyvän tämän versioni haasteesta, kissoja rakastavana immeisenä:



"kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia: asutpa prinsessan palatsissa tai köyhän, vanhan rouvan pienessä kellarissa. kaikkia heitä pitää kohdella samalla tavalla - huomattavasti ylenkatsoen."

"vaikka olisit kuinka kiireinen, yritä löytää aikaa taiteelle. käytä muutama hetki kalliin tapetin raapimiseen, käy pitkäksesi, rentoudu ja nauti luovista tekosistasi."

"kaikkein mieluiten en tee mitään. voin viettää tuntikausia tekemättä mitään, eikä se väsytä minua ollenkaan. paras aika olla tekemättä mitään on silloin kun ihmiset ryntäilevät tekemässä vaikka mitä. sitä on mukava katsella lojuen ja laiskotellen."

"nälkäinen kissa halveksii ihmistään. hyvin syötetty kissa halveksii myös ihmistään."

"minä omistan talon, he vain maksavat lainat."

"jos huomaat olevasi ulkona ulkona kylmässä, pelottavassa pimeydessä, älä kärsi hiljaa. kilju äänekkäästi ja sinnikkäästi - ihmisesi nousee mielellään vuoteesta pelastamaan sinut ja valmistamaan sinulle iltapalaa."

"milloin he oppivat meiltä, että tosi onni mitataan sillä, kuinka paljon pystyy nukkumaan."

"kissan uudenvuodenlupaus: kylminä talviöinä lupaan miettiä herätänkö ihmiseni päästämään minut ulos vai ulostanko vain matolle."







tiistai 23. heinäkuuta 2013

puutarhurin arkea

tomaatit ja melonit, viiniköynnöksen, koristekurpitsat, ruusut (6), tillin, persiljan, pelakuun, parsat, lyhtykoisot, nauhukset, keijunkukat, mongolianvaahteran, kirsikkapuut, omenapuut, jalavantaimen, hevoskastanjantaimen, syreenin, angervot, villiviinin, humalat, sinilatvat, sorvarinpensaan, malvan, valkoherukantaimen, mustilanhortensian, kuunliljat, alppiruusut, kotkansiivet, iirikset, liljat, mantelin, tuijat, kesäpikkusydämen, vuorimännyntaimen, verenpisaran ja alppikärhön mä olen kastellut tänään. kaivo alkaa olla melko lailla tyhjä ja mun kädet on 10 senttiä pidemmät mitä aamulla aloittaessa. viimeksi on tullut taivaalta vettä enemmän kuin tippa 5 viikkoa sitten. koko kesänä ei meillä ole satanut tasaista sadetta yhtäsoittoa montaa tuntia.

viikolla 24 kokonaissademäärä oli 57,5 ml (märimmän päivän sademäärä oli sillä viikolla huimat 16 milliä),
viikolla 25 6ml,
viikolla 26 4 ml,
viikolla 27 1ml,
viikolla 28 14 ml
ja viikolla 29 8,5 ml.

ei paljon naurata, höh.

mutta huomenna leivotaan kakku, kun maa on saanut uuden kruununperillisen!!

torstai 18. heinäkuuta 2013

näin sitä kansaa huijataan ja muuta mäkätystä

viiden päivän ihana mökkeilyputki takana,vai kuudenko se oli, no ihan sama. en mä nyt mitään vihjaa, mutta tiistaina oli aamuyöstä joku minimyrsky, lokit herättivät mut kolmen aikaan. tuuli oli kääntynyt, pohjoisesta puhalsi raivokas puhuri koko päivän ja lämpömittari näytti 16. huomasin samaisena päivänä että koivussa oli keltaisia lehtiä. aamupäivä sujui sitten viltin alla terassilla baden-badenissa villasukkaa kutoen. aina kun ilmassa on ...... tuntua, alkaa puikot heilumaan, se tulee ihan refleksinä.

mustikkamaitoa, nam.


poika löysi rannasta omituisen löydön:



sormenpään kokoisia entisiä rapuja pilvin pimein kallionkoloissa, samalla polulla mistä on rantaan kuljettu 15 vuotta. nyt vasta huomattiin. en taasen tajua ollenkaan koko juttua, yritän selvittää joltain viisaammalta mistä voisi olla kyse. niitä on ihan hirveästi ja ne on kaikki sellaisia sentin mittaisia, tuossa kuvassa suurempina mitä oikeasti. jos joku keksii selityksen, viestitelkää!

ravuista puheenollen, taas on höynäytetty pientä kirkasotsaisuuteen taipuvaista lompakostaan tiukasti kiinni puristavaa kuluttajaa. ostin mökille boy-merkkistä rapumarinoitu silli-nimistä silliä. katsoin että MSC-merkintä löytyy, suomalaista työtäkin on hieman pelissä mukana, toki useat e:t tuoteselosteessa saivat minut karjahtamaan huomiotaherättävän voimakkaasti marketissa. purnukka lähti kuitenkin mukaan ja hyvää oli. vasta kun pesaisin sen kierrätykseen toimittamista varten, huomasin mitä en ollut huomannut: ravun makuaine. pienintäkään kikkaraa oikeaa rapua tuote ei sisältänyt. jos etiketissä sitten kuitenkin lukee "rapumarinoitu", eikö tämä ole selvää harhaanjohtavaa mainontaa ja kuluttaja-asiamiehen paikka?

yläneellä oltiin taas uimassa viime viikolla. sieltä löytyy vielä ainakin pari paratiisia joita ihminen ei ole sottaisilla näpeillään kähminyt.







tämä sai meidät naureskelemaan kuin tollot:

17 kilometriä kuoppia edessä!


pottu sai jättipotan. ei kakkakone sen suurempaa riemua voi kokea kuin valtava uusi ihana potta, omalla ovella privaattitoimituksen mahdollistamiseksi, tilaa tehdä enemmän!! se menikin heti testaamaan käymälää kun sain sen asennettua ja hiekoitettua, ja se tuntuu olevan aina yhtä täynnä tavaraa mitä entinen hitusen pienempikin joka aamu oli... siis tilaa tehdä enemmän...

mittaa tällä on megalomaaniset 65 cm!


huomenna sitten taas mökille! kuulemiin!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

uiva koira ja muita juttuja

keskiviikkona oltiin kesäretkellä hiittisissä reijo mäen seurassa. se on ihme juttu, miten aina törmäilen reijo mäkeen. vähän väliä olen sen kanssa samaan aikaan kaupassa tai se lompsii jossain muualla missä minäkin satun lompsimaan, ihan kumma homma. no, ei kauheasti edes yllättänyt kun huomasin, että reijohan se taas siinä, lauttajonossa ihan meidän edessä.

päästiin merelle 25 minuutiksi!


reijo kurvasi sitten rosalaan päin, me hiittisten kylään, mutta he tulivat sieltä sitten myöhemmin kuppilan parkkipaikalle meidän viereen niin päästiin vähän turisemaankin. ihme juttu.

tosi ihanaa siellä oli, ihanaa kun tuommoisia paratiiseja on olemassa. yksikin ukko huristeli kylätietä autollaan, näki kaverinsa pihallaan ruohoa leikkaamassa, pysäytti autonsa keskelle tietä, sammutti jopa moottorinkin, jäädäkseen juoruamaan. ihan keskelle tietä! mainiota.
idyllisen kyläkaupan takahuoneesta löytyi minikirppis, josta tehtiin löytö e-m:lle; richard scarryn touhukas maailma-dvd, hinta 50 snt. sitä on tässä jo veivattu varmaan 20 kertaa jo kun on sitten niin kiva, niin kiva.

se on holmströms lanthandel!


käytiin syömässä ja uimassa ja käveltiin ympäri saarta. rosalan viikinkikeskukseen ei sitten menty kun haluttiin lähteä neljän lautalla pois, mutta rosalan pää saarestakin oli tosi kaunis. siellä oli tasokkaan oloinen vierasvenesatamakin, kantsii poiketa jos liikutte vesillä. siellä oli ihania keltaisia ja vaaleanpunaisia jopoja vuokrattavana että voi tutustua saareen.





perjantaina heräsin aamuyöstä keittämään mansikkamehua, ja samalla vaivalla sitä sitten teki hermannikakunkin:



tosi hyvää kakkua, pähkinäistä ja suklaista ja omenaraaste teki siitä oikein mehevää. mansikkamehusta tulleen mössön taas vein pirkon kanoille, iida, aada ja oskar saivat ektraherkkua.

meidän pupsteri on ihan innostunut vedestä, se rakastaa uimista. mökillä ollessa käyn aamuisin pikun kanssa rannassa (koska hän haluaa tehdä sinne hiekkaan) (korjaan ne kyllä aina pois), ja killi käy aamu-uinnilla siinä samalla!

tästä lähretähän



keppiä haetaan vaikka mistä rutakosta


vähänkö on söpö tuo rakki, kaisla suussa polskutellaan takaisin


rantaudutaan...


.... ja ravistetaan


sitten tulee hepulikohtaus. tähän liittyy myös neljä kiekkaa kiitolaukkaa
mökin ympäri, mutta siitä ei voi saada kuvaa.


sitten mietitään, että meniskös uudestaan.

onneksi se ei ole niin pöljä että lähtisi omin päin ilman valvontaa uimaan, kun ei jaksa kuitenkaan mitään kovin pitkiä matkoja. yksi naapuri kertoi, että hän tietää kolme koiraa jotka on hukkuneet, viime talvena yhden mökkinaapurin koira meni jäihin. on se kauhea kohtalo polkea vettä siellä kunnes kylmä saa yliotteen. kukaan ei ollut nähnyt, mutta todennaköisesti se on hukkunut, kun sillä oli ollut tapana juoksennella siellä päivät pitkät. meidän puppaa pidättää rannassa vahtivietti, ei se voi lähteä minnekkään uintireissulle omin nokkineen kun täytyy pitää meitä silmällä kokoajan.

nokasta puheenollen, kukkia on vähän haisteltu:




kun tulisi joku suurin plottinokka-kilpailu, meidän killi olisi aika vahvoilla.

aurinkoista heinäkuuta lukijoille!