helsinkiä valloittamassa

eilen oltiin kaameassa pet expossa koko päivä. tosi huonot järjestelyt, sisäänkin piti mennä jonkun haisevan jäteaseman kautta! ei varmaan koiraväki joutunut kulkemaan sieltä! yksi ainoa läpi koko messukeskuskompleksissa mistä SAA mennä sisälle, mistään muualta ei saanut. jäteasema... jessus sentään. halli oli kaamea betonikuutio, tuomarien pöydät olivat siellä ihan hölmösti, vessoja oli aivan liian vähän ja ne olivat likaisia, omenapiirakanpalanen maksoi 5,90 ja kahvi 2,90... lisäksi ISO ektramiinus rurokille tökeröstä rahastus-yrityksestä: vain yksi ihminen yhden kissan kanssa, kolmelle kissalle sallittiin peräti kaksi. eli toisen meistä olisi pitänyt maksaa sisäänpääsymaksu!! ryykättiin yleisessä tohinassa vaan sisään sinne, siinäpähän yrittivät. en ikinä enää mene rurokin näyttelyyn jos se minusta riippuu.

pottu kuitenkin pääsi hienosti paneeliin, pusipusi!

"toi setämies kattelee munta"

kaamea oli muuten ruusukekin, sanoin leenalle että se on ihan kuin jostain 70-luvun hautajaisista varastettu.

varmaan jonkun sinne palauttama. leena sanoi, että kantsi antaa sitten potun repiä tuo jos se haluaa repiä ruusuketta. ei oltu sitten bissejä vielä tälläkään kertaa, mutta päästiin pidemmälle mitä viimeksi ja parin viikon päästä pottua viedään taas... tällä kertaa vaasaan.

viikolla oli jännää, kun pääsi eläinlääkäriin ilman omaa eläintä! olinda-siamilaisneito yritti synnytellä vauvoja ensimmäistä kertaa, mutta homma ei oikein meinannut sujua. no, kun päästiin tuhatjalkaan, kaksi vauvaa oli jo ulkona ja sitten se tietysti alkoi panttaamaan niitä loppuja kun tuommoiseen paikkaan joutui. hyvin ne sieltä sitten plopsahtivat yöllä leenan pienellä avustuksella kotona ja terveitä ovat kaikki neljä. meidän isäntä sai kunnian keksiä niille nimet! laittakaa varausta leenalle kaikki itämaisesta unelmoivat!

terhi toi eilen melkoisen läjän vanhoja heiniä joilla katan kasvimaasta sen osan johon en laita mitään tänä vuonna. olen ainakin vielä toistaiseksi pitäytynyt päätöksessäni panostaa tänä kesänä kukkamaahan. vain koristekurpitsoja laitoin itämään, jos niistä jotain tulee (olen unohtanut idätyslaatkon ulos kahdeksi yöksi, kröhöm) niin niiden kasvua ja kehitystä onkin hauska seurata. ei yhtään tiedä minkä mallisia ja -värisiä sieltä sitten tulee. kasvihuoneeseen toki on tulossa tomaattia pari tainta ja tilauksessa on kaksi vesimelonin tainta ja viiniköynnös, ihan zilgasta ajattelin lähteä. kokeilevan puutarhurin osa on mukava, onnistumisen pakkoa ei ole ja lajikkeita on valtava määrä mistä valita. ja jos onnistuu, sitä hehkutetaan sitten tässäkin tuutissa koko syksy.

puoli kuuta peipposesta...

lämmin kiitos jokaiselle teistä ihanista ihmisistä jotka lähetitte lohduttavia kommentteja, ja kiitos terhille kukkasista! yritellään tästä jatkaa taasen kirjoitteluakin. ihme juttu, kun ei nuo kissat niin ole olleet moksiskaan tellusta. kissa kuitenkin on luonnossa yksineläjä ja omien teidensä kulkija, niin ehkä se lauma ei ole niin kovin tärkeä kuitenkaan. ainakaan kun ei ihan yksin jää. tämä tässä on yksi huoleton höynähtänyt hulivili:

"nyt tää tuoli lähtee tästä!"

"mä tapan tän tuolin NYT HETI!!"

"voi ei, miten tää tuoli tapetaan!?!"

"moon suuli tuolimulhaaja posse!!"

"tottele tuoli!!"

*tuolin voitto kissasta, pottu putosi lattialle ja luovutti,
toim. huom.*

tein niin hyvää banaanijuustotorttua ettei ole tosikaan, tulin töistä ja isäntä ja mammu istuivat keittiössä kahvilla ja ylistivät ensimmäiseksi kymmenen minuuttia sitä kakkua. siihen tuli tuorejuustoa, kermaa, banaania soseutettuna, keltuaisia ja liivatteella hyydytin ja tein sokerikakkupohjan. että voi tulla yksinkertaisista aineksista hyvää! monesti ne simppeleimmät on niitä parhaimpia.

niin se suuri toimitus, se oli tosiaan leikkimökki. muksut on siinä iässä, että oli viimeiset hetket hankkia sellainen jos sellaisen meinaa hankkia, ja viime kesänä homma meni myttyyn koska erehdyin kertomaan hintoja isännälle. nyt en sanonut mitään, ostin sen ite, eikä ole rutinaa kuulunut. mutta koko kesän suunnitelmat menivät uusiksi. ei tule paviljonkia, ei ovenläpeä keittiöön, ei uutta kaakelia. laitoin kesälomarahat menemään jo ennakkoon ja uhrasin omat aikomukseni lasten ilon vuoksi, nyt on ainakin hyvä omatunto ja lapsilla tosi kiva paikka missä tapella.

kesällä laitan pelakuut tuohon ikkunan alle. siinä on tuossa edessä hauska kipsaluukku, kersat voivat sitten myydä iskälle karkkia ja muuta paheellista sieltä. näkyi olevan jo kossupullo ruokakaapissa  kun kävin katsomassa... onneksi tyhjä... poika on siivonnut lähiluontoa...
ekstrahienousmomenttikin mökissä on. myyjä kertoi sitten kun kiittelin vielä jälkikäteen hienosta mökistä, että sen on tehnyt ruotsin kuningashuoneen hovipuuseppä. siis ruotsin kuningashuoneen hovipuuseppä. meillä on ruotsin kuningashuoneen hovipuusepän tekemä leikkimökki meidän pihalla. se ei notku eikä vääntyile, se on hirrestä tehty, ja sen on tehnyt ruotsin kuningashuoneen hovipuuseppä.

tellun tragedia

meidän pikkuriikkinen lumikkomme tellu on poissa. aivan yllättäen, kolmen päivän sairauden jälkeen. se alkoi tiistaina oksentaa vaahtoa, keskiviikkona vaahto muuttui ensin vihreäksi liemeksi ja sitten vaaleanpunaiseksi. istuin illan sen kanssa vettorissa, röntgenissä ei näkynyt mitään vinkkiä vierasesineestä tai muusta tukoksesta, laajassa verenkuvassa kaikki oli hyvin. tellu sai mahansuojalääkettä ja pahoinvointilääkettä. autossa jo oksensi taas uudelleen ja oksentelu jatkui yön. soitin kunnaneläinlääkärillemme aamulla, tellu sai lisää pahoinvointilääkettä josta huolimatta oksentelu jatkui. annoin lihalientä, öljyä, arnicaa, nuxia, turhaan. tellu kuivui, pieni kaksikiloinen kissa. ei jaksanut enää kehrätä, ei jaksanut puolustautua potun nujakointiyrityksiä vastaan. aamulla tuli eläinlääkäri ja päästi tellun pois.

leikkauksella olisi voitu hänet ehkä vielä pelastaa, mutta en halunnut pitkittää kärsimystä, tellun enkä omaani. nyt on kaikki ohi, tellu odottaa kesää ja kirsikkapuuntainta jonka alle hän pääsee, metrin päähän ystävästään hekestä. meillä tänne jääneillä vain on pohjaton ikävä.

2007-2013

turboa

no arvaatkaa mitä täällä mussutetaan. no pullaa.

ikean sadan litran tynnyri taikinaa täynnä.

aika hyviä tuli.

no arvaatkaa miten kävi. no kolme ihmistä saapui. laskin että 68 korvapuustia tuli, väänsin niitä kolme tuntia, ja sitten olin jauhossa ja haiskahdin hikiseltä hame päällä esittelyssä, kun loppui aika ihan kesken. ihan hyvin meni kyllä kippoja kaupaksi, että ei siinä mitään valittamista. vaikka olenkin kulutusta vastaan. mutta ostin itsekin pari oikein tarpeellista tuotetta. ei mitään turhuuksia tietenkään.

huomenna saapuu isolla autolla mun uusin hankintani, katsotaan saadaanko se veivattua paikalleen vai ei, ja onko jollain varpaat murskana sen jälkeen vai ei.

tänä aamuna oli ensimmäinen kevätpäivä täällä meillä, kun linnunlaulu täyttää ilman, ja oikein tuntee, että nyt on talvi jäänyt taakse. voi miten olen odottanut tätä, tämä on se vuoden paras hetki, miksi aina sanon ihmisille, että kevät on minun lempivuodenaikani. kun joka puolelta kuuluu se linnunlaulu, ne suorastaan huutavat että saisivat oman äänensä kuulumaan sen konsertin yli. tätä ei kestä kauan, nyt pitää kulkea luonnossa ja nauttia tästä hetkestä.

pullaa, käsitöitä, kissoja ja rahantuhlausta

tänään sitten tupperit. odotan suurta yleisökatoa, yllättäviä "menoja", "sairastumisia", ehkä jopa ilmaantumatta jättämisiä ilman selityksiä. mutta kaikki jotka ehtivät lukea tämän ennen ilta kuutta, TARJOLLA ON TUORETTA PULLAA.

sain jo matonkin valmiiksi. olin suunnitellut, että teen oikein ison kunnon maton, mutta sitten aloin miettiä , että  ei tuollaista oikein mattopyykillä voi pestä, ei se kestä varmaan kovalla harjalla hankaamista ja painaisi märkänä sellai että tarvitaan nosturi, niin tein sitten taas kivan pikku sängynvierusmaton mökille, ja plussana on, että jäi tosi paljon aineksia vielä seuraaviin mattoprojekteihin. siis tuo oli varmaan jo pilkkuennätys minunkin lauseissani. mutta kun on niin paljon kerrottavaa! tässä mattoni:

rakkaat reinot pääsivät taas poseeraamaan

ei tuo nyt taida kovin limenvihreältä tuossa kuvassa näyttää, mutta se on limenvihreä. ehkäpä se näkyy jossain tulevissa mökkikuvissa uudelleen kesemmällä.

haluan jakaa teidän kanssanne myös kuvan bossen äidistä, joka on maailman kaunein kissa poikansa ohella. ihan vaan siksi, kun se on niin kaunis ja ihana, mun sukulaissieluni. minunkin tekisi mieli mennä kaappiin piiloon kun ihmisiä alkaa saapumaan illalla.

lumouksen lumpeenkukka, ihanuus

olen nyt kiikahtamassa flammentanzin kannalle, olen nimittäin kuullut useammalta taholta, että etelässä se saattaa pärjätä ilman alaslaskuakin. ehkäpä koklaan, meillä on kuitenkin seinä suoraan etelään, siihen ei pahemmin tuulet käy, ja täytyy kolata lunta juurille sitten vaan ahkerasti. se on niin upea se kontrasti tuohon seinään sitten. ehkä pohjantähti tai new dawn pääsee saunan ovenpieleen seuraavaksi.

mutta voi hemmetti, olen taas tehnyt heräteostoksen, melkeinpä koko kesän budjetti uusiksi. kyllä mä olen niin vietävissä. mutta suurin osa tämän mökin ihmisistä on ainakin tosi iloisia sitten... lisätietoja seuraa myöhemmin...

ai niin, lupasin e-o:lle että laitan vielä kuvat blogiin heidän hienosta taiteestaan karkkipäivänä!

e-o:n karkkitornit

e-m:n herkkukerrokset. nämä saatiin pistellä isännän kanssa.

kuu kiurusta kesään

no nyt tulee kevät kohisten, tänään olin paukuttamassa lautoja puuvajan lattiaan ja kuuntelin kiurun liverrystä!! ja lämmintä on melkein 10 astetta, auringossa varmaan lähemmäs 15! nurmikostakin on melkein puolet jo paljaana. isäntä vaihtaa kesärenkaita ja naperot uittavat laivaa pihalla lätäkössä, joka on kuulemma järvi. on niin mukavan keväistä, että on ihan pakko syödä vähän päärynä-omenastiltonilla kuorrutettua happaria, mmmmm....

leena sanoi että hän vihaa parsimista, mutta on innokas käsityö-ihminen, joten askartelin hänelle hupsun lahjan:

se on pikkuinen pehmeä kirja...

...jonka sivuilla parsin- ynnä muut neulat on kiva säilyttää.

lukkokin on hyvä olla ettei kissat saa neuloja kitaansa

olen niin onnellinen, kun mun viirivehkani kukkii ensimmäistä kertaa! en tiedä miksen ole saanut sitä kukkimaan ennen, vaikka sehän nyt kukkii kaikenmaailman ostoskeskusten kukka-istutuksissakin. mutta siihen tuli kaksi kukkaa ja se näyttää voivan oikein hyvin kun sai kaverikseen nyt mun isomman zamioculcakseni. en muista sen suomenkielistä nimeä, joku -vehka sekin taitaa olla. myös kliivia on työntänyt ulos pientä kukanalkua, heti kun vaihdoin sen pienempään ruukkuun. aloittelin vasta nyt substralit, kun en ole ylenpalttisen lannoittelun kannalla. ennen annoin aina kalankakkaa, eli akvaarion siivouslientä, mutta en saa nyt aikaiseksi.

aloitin taas virkkaamaan lumpuista mattoa. ostin jättirätistä kolme rullaa limenvihreää ja kaksi rullaa vaaleanpunaista. totesin sitten että kude on aivan liian paksua virkattavaksi, en halua katkoa koukkuja enää ja jälkikin oli rumaa. leikkaan nyt sitten niistä kaikista rullista kuteen pituussuunnassa halki. jonka jälkeen mulla on mukavat 10 rullaa matonkudetta. hieman työlästä mutta ei saa rutista, matosta tulee tosi kivan värinen, koska vaaleanvihreä ja vaaleanpunainen ovat aivan ihastuttava yhdistelmä. prismassa oli joskus tarjouksessa se ihana omenanvihreä kivi-lyhty, ja ostin sen sieltä kuleksimasta, kun olin haaveillut että saisin niistä lyhdyistä sellaisen keväisen kokoelman kun hankin vielä vaaleanpunaisia. vihreätkin on jääneet siihen yhteen, ja vaaleanpunaisia en ole raaskinut ostaa vielä yhtään. no, mitäs niillä tekiskään kun ei kesällä tuikkuja tee mieli polttaa. sellainen lohenpunainenkin kivi-lyhty on olemassa vaikka en ole missään kaupassa nähnyt, se on ihanan värinen. ja maksaa melkein neljäkymppiä joten ehkä se on liian ylellistä turhuutta meille. on niissäkin markkinat, lasikupeissa.

eilen käytiin muuten honkkarissa hakemassa turveharkkoja pari pussia kukkapenkin reunuksen aloittamiseksi. laskin että kolme tai neljä pussia vielä tarvitaan, kun tuosta tuli reilut pari metriä reunaa. ajattelin jo että istuttaisin niihin kasvamaan puolukkaa, mutta en kuitenkaan taida, jos ne eivät viihdy, ja ei se ole kiva niitä kauheita määriä jostain metsästä pois tuoda. en ole innostunut mistään jalostetuista mustikoista ja puolukoistakaan. ehkä teen piimä-sammal cocktailin ja toivon kaunista pehmeää sammalpeitettä niihin, voihan sinne sammaleen väleihin sitten istuttaa jotain pientä jos tykkää.
plantagenissakin käytiin ihailemassa ja mukaan jäi metallinen köynnöstuki meidän tulevalle ruusulle. olen sompaillut flammentanzin ja new dawnin välillä jo viime kesänä, ja silloin jäi hankkimatta koska en pystynyt päättämään, eikä paikkakaan ollut ihan selvillä. nyt on, etelänpuoleinen seinä töllistä, sen tulevan keittiön oven pieleen. se ovi kyllä taitaa taas jäädä tältä kesältä, koska niitä uusia suunnitelmia tulee päähän kokoajan, nyt vouhkaan siitä paviljongista. katsotaan sitten kesällä, onko varaa ajatella sitä oviaukon puhkaisemista. mutta siis ne köynnösruusut! flammentanz on upeudellaan ehdoton suosikki, mutta miinuspuolena ovat lyhyempi kukinta-aika mitä new dawnilla ja talvettamisen hankaluus. se pitäisi laskea maata myöden talveksi, kuka semmoista viitsii! ja pitääkö se koko ritilä sieltä sitten ruuvata irti, eihän niitä ruusun oksia sieltä saa pois lierutettua. new dawn käsittääkseni talvehtii aika varmasti täällä etelässä ihan seinälläkin ja uusii kukintaansa syksyyn asti. ottaisin mieluusti kommentteja vastaan, jos jollakulla on kokemuksia näistä!

ruokaympyrä kadoksissa

miten voi laihtua kun on niin huono itsekuri kuin mulla! aamupalaksi happari ja teetä, päiväruuaksi salaattia ja ruisleipää, iltapalaksi taas känttyä, jos mitään. kympeiksi oli mämmiä ja kermaa, sitten iltapäivällä tuli leena ja olin sitä varten leiponut päärynäpiirakkaa ja kaurakeksejä, ja leenakin toi vielä kivat suklaadonitsit. illalla sentään joogasin taas kovasti koululla, mutta sitten olin nälkäinen kun tulin kotiin, ja pistelin vähän lisää sitä päärynäpiirakkaa. laitan toivoni siihen nielurisaleikkaukseen, toivottavasti kurkku on sen jäljiltä niin kipeä etten voi viikkoon syödä mitään. jos sitten osaisin rajoittaa leipomispuoltakin. olisi kiva, kun pystyisi tekemään niin, että leipoisi kovasti perheelle ja satunnaisille vieraille, mutta ei silti tekisi mieli ite syödä niitä.

odottelen jo kovasti helsingin näyttelyä. leenan kanssa on hyvä suunnistaa painajaisteni pääkaupunkiin, jos nyt sitten vältyttäisiin eksymiseltä kun on helsinkiläismuija mukana. suunniteltiin muutenkin, että mennään junalla, paljon vähemmällä pääsee. ja pottu saa taas uutta ihmeteltävää.

simmottis,

sitten sataa taas lunta.

ihan on harmaata, höh.

sain lopultakin eilen valmiiksi tuon rätin mitä olen tehnyt varmaan puoli vuotta. se oli kivan näköinen:

...nimenomaan oli. siinä on 50% villaa, ja ajattelin, että heitän sen valmiina koneeseen kuuteenkymppiin, niin jospa kaikki lankojen päättelypätkät huopaantuisivat näpsäkästi siinä niin ettei olisi vaaraa purkaantumisesta, koska lanka oli kuitenkin melko liukasta. se siellä koneessa iloisesti pyöri.

tosi liukasta lankaa.

ihme kyllä en saanut mitään raivohalvauskohtausta kun näin tuon. ennen olisin viskannut sen suoraan roskikseen ja hyppinyt sen päällä ja kiukutellut koko loppupäivän, mutta ehkä muksut on tehneet musta vähän kärsivällisemmän. laitoin lankojen päät solmuun (todennäköisesti ei tule pysymään koska edelleen; lanka on tosi liukasta) ja roipakkeen kuivumaan. kyllä se nyt ihan asiansa ajaa vaikka onkin keskeltä halki, pyh.

mutta meidän potukka on muuntunut. siitä on tullut jotenkin oudon näköinen.

en oikein tiedä mikä siinä on mutta ei se ennen tuolta näyttänyt.

väänsin eilen taas kosteeta torttua, ai kamala miten hyvää.

tämä on taas tälläinen kuvapainotteinen postaus mutta tortun ihanuutta ei voi kuvailla tarpeeksi tehokkaasti pelkillä sanoilla, tarvitaan kuvia.

en voi kyllä valitettavasti kehua että olisin itse tämän keksinyt, ohje oli kait siinä s- ryhmän sapuskaliitteessä. siihen tuli 3 dl vaniljajuguttia, sitten laitoin vadelmia ja mustikoita. täytyy tehdä varmaan viikolla uudestaan, kun menihän se tietysti taas jo. äitini oli kylässä, tämä on täyden palvelun talo, hän nautti ihanasta leivonnaisesta sillä välin kun vävypoika vaihtoi hänen autonsa renkaat. toivoa sopii että tuo lumi nyt jäisi maahan vielä kuukaudeksi niin jospa äitini oppisi käyttämään sitten julkista liikennettä. no, ehkä silti kuitenkin toivon että se nyt sulaisi samantien pois.

jokaisessa blogissa on nyt tämä sama kuva, mutta minkäs teet kun ne kevään ihmeet saavat kaikki puutarhatouhot niin haltioihinsa, pakko minunkin on se laittaa:

mikäs se siellä ellei tulppaani

onneksi saan perua puheeni siitä, ettei meillä kasva vielä mikään, kun löysin eilen kukkapenkkiä haravoidessani tuon pikkuisen tötsän. tietty juolavehnääkin kasvaa jo, sehän on selvä. äidilläni on scillatkin aluillaan, voihan kakka kun tuo lumisade pääsi meidät yllättämään!! laitan kumminkin tähän loppuun kuvan mamman tossukasta keväisisssä tunnelmissa, otin sen eilen. piukulla menojalka vippaa, ja hän käy ruiskimassa sinne tänne. onneksi se ei haise kun hän on vähän semmoinen munaton poika, mutta hän on silti kovasti reviistään tietoinen. killin tulon jälkeen meidän pihalle ei ole eksynyt enää vieraita kissoja, mutta ennen sitä niitä joskus pomppi aidan yli meille, ja piku möyhensi niitä aina. kaveriparat eivät ihan heti päässeet poiskaan koska aidat on aika korkeat, ja piti joskus mennä oikein väliinkin. hän on tossukka vain salaa mamman kanssa, ulkona hän on karski kulmakunnan kauhu.

"miks oot pussittanu mamma"

blogitunnustuksia

skyfighter-hevosen ja omistajan yhteiseloa -blogin bessie ilahdutti minua taannoin liebster blog -tunnustuksella, kiitos tästä bessielle! haluan antaa sen puolestani seuraaville blogeille:

Artemisia Eläinterapia

Förmaaki ja puutarha 

Elämänmenoa ihmetellen osa 2

  Kahelinkulma

  Multapaakkuja ja korjattuja haravanvarsia

Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

iltakävelyllä

mustarastaan kevätkujerrus metsässä, veden solina purossa jään alla, kuusi joutsenta palaamassa kotiin. tervetuloa, kevät.

aprillipäivän viettoa

aamulla lähdettiin ekstemporee mökille! ihanaa, pitkästä aikaa! käveltiin kauas merelle jäätä pitkin ja nautittiin auringosta, killi nautti mönkimisestä lumessa.

syötiin soppaa kylmässä mökissä (onneksi on mikro), ja lähdettiin sitten kotiin kauppilan kautta!

kauheasti teki mieli orkideoja...

voi juku että sielläkin oli ihanaa ja se kukkakaupan tuoksu oli niin ihastuttava että e-o:kin sanoi että olisi voinut viipyä vaikka kuinka kauan kun se on kuin sademetsä.

isäntä pistouvasi mulle anopinkielen kun vanhalle kävi kamalan ikävästi. sitten hän istui anopinkieli jalkojensa välissä kotimatkan ajan.








ukkeli löysi taskustaan kolikoita ja ilmoitti että haluaa kaktuksen ostaa. sanoin että siitä vaan jos kerran omilla rahoilla ostat. sitten tulikin ongelmaksi se, että kun niitä pieniä kaktuksia oli niin monta kivannäköistä. no, rahat riittivät kahteen, ongelma selvitetty.

sijoitettiin heidät hienoon koristehiekkaan.

vielä tänään on tarkoitus höynäyttää isäntää tekokakalla:

töihin tuli jotain roinaa jotka oli pakattu tuollaisen kakalta näyttävän kikkaraläjän sisään. sosialisoin heti muutamia aprillijekutus mielessäni. ajattelin, että voisin valitella että bossella on taas alkanut ripuli, niin jospa tuo väri sitten menisi täydestä. olen joskus nähnyt tuon väristä koirankakkaa, taisi olla jotain pahasti vialla koiraparan ruokinnassa. ajattelin ensin että laitan nuo kikkareet isännän kenkään, mutta kun se ei huomaa mitään, se astuisi kuitenkin sinne ja sitten vasta katsoisi, että mitäs murskaantuneita juttuja täällä on ja vitsi olisi ollut pilalla. ehkä laitan ne tyynylle juuri ennen nukkumaan menoa, kissat kuitenkin nukkuvat paljon meidän sängyssä.

poitsulle ajattelin myös tehdä sellaisen pilan, että hyydytän liivatteella mehun lasiin. tarjoan hänelle mehua, hän kumoaa-hups-mehu ei liiku mihinkään! aika hauskaa! poitsu taas on tehnyt iskälle sellaisen jekun, että laittoi petauspatjan alle pari kirjaa ja kaksinkerroin taitellun peiton reunat kiinni toisiinsa pyykkipojilla. isännällä on illalla sitten vähän hankaluuksia selviytyä nukkumaan asti, voi parkaa kun kiusataan.

KAUHIA, unohdin laittaa kuvan ihanasta hankinnastani sieltä kissanäyttelystä, ostin kissankuskauslaukun! se on oikein sturdi...

se tuli heti sisäänajettuakin, vein bossen sillä tuomarille että se ressaisi mahdollisimman vähän hälinää ja muita katteja kun kaikki kuljettelivat niitä sylissä siellä. altistuu pöpöillekin paljon vähemmän kun saa olla omassa kassissa välimatkat.

hyvää pääsiäistä vielä kaikille ja kiitokset ensimmäisestä vuodesta vihreän talon blogin parissa!! lämpimästi tervetuloa myös uusi jäsen dagmar!