keskiviikko 19. helmikuuta 2014

oksennusta? ei, vaan terveysaamiainen






tämmöistä sitten tänä aamuna. vetäisin extra chefillä (sisältää tuotesijoittelua) banaanin, omenan, maitoa, kaurahiutaleita, hampunsiemeniä ja vehnäleseitä surpuksi. ulkonäkö oli kuvottava niinkuin kuvasta näkyy, maku suurinpiirtein samanlainen. vähän niinkuin vedet silmistä tirskuen ryystin mömmön ja luin samalla mainospostia että saisin ajatukset pois oleellisesta.

ystävältä joka on hurahtanut terveysvillitykseen enemmänkin, sain lahjaksi mulperimarjoja.


kissoille tuntuu kelpaavan! itse söin sentään yhden. ei ne suorastaan pahalta maistu, mutta omituisilta. ulkonäköhän on kuin madon takapuolesta tulleella.

kevättä pukkaa jo niin paljon, linnunlaulu on selvästi lisääntynyt ja mieli on korkealla! yksi varma merkki siitä että mulla on kevättä rinnassa, on uusien kukkasten ostelu. kovasti on tarves taimimyymälöihin viherkasveja katselemaan, ostelemaan ja ilmapiiriä imuroimaan.  isäntä lupasi kustantaa ystävänpäiväkukkia emännälle, budjetilla 20 euroa. satuin olemaan ns.liikenteessä ja niin mukavasti se plantagen osui tielle. sieltä mukaan tarttui ihana liilertävä orkidea, kerrottukukkainen liila santtu ja punainen santtu. ja vielä vaaleanpunainen söpö kukkaruukku. yhteensä kaikki tuli maksamaan 13,95!

sitten löysin meikäläisestä kukkakaupasta perin ihastuttavan roikkuvan orkidean, olen tosi perso pienikukkaisille valkoisille orkideoille. maksoi 15 euroa, olisin luullut että kolmekymppiä kun se on semmoinen erilainen. jos joku tietää mikä sen nimi on, laittakaa tiedotetta tulemaan. se näyttää ihan tavalliselta perhosorkidealta, lehdet ovat myös perhosorkidean, mutta miksi kukat kasvavat roikkumaan? ihana se on, laitoin itse tekemääni amppeliin.


nämä on näitä erittäin tarkkoja, hyviä tasokkaalla pokkarikameralla otettuja kuvia...





kattolistat makkarista näköjään puuttuu edelleen, jessus.

no mikäpä se siellä!




voi, sehän on kissanpoika!



ystävyyttä...



sunnuntai 9. helmikuuta 2014

ensi viikollakin kerkiää laihduttamaan










sitten on pieniä pumpulipallojakin joita voisi syödä. mantalle pääsi rokotuksesta huolimatta tulemaan aivan kauhean raju herpes. pahimmillaan pelkäsin että päättyykö se pieni elämä ennen kuin kunnolla alkoikaan, nenä oli täysin tukossa, hengitys pelkkää tukkoista tuhinaa, nenästä tuli kyynelkanavanesteetkin ulos. räkä kupli sieraimissa, piti jatkuvasti pyyhkiä sitä, mutta ei hän rassu osannut puhaltaa. lopulta räkä poltti sieraimiin haavaumia joista sitten tuli rupia, jotka sitten irtoilivat ja nenän alla oli ihan puhdasta verta, välillä molemmista sieraimistakin samaan aikaan. yhtenä päivänä oli kuumetta, silmätkin vuotivat ja punoittivat, kyllä oli kissanpentu huonona. heräilin yölläkin kuuntelemaan, hengittääkö se vielä.
aloin antamaan lysiiniä joka voimistaa vastustuskykyä ja c-vitamiinia (puhdasta) joka minulla ainakin kuivattaa räkää tosi tehokkaasti, ja kolmessa päivässä räkä lakkasi valumasta. voi olla että herpes olisi itsestäänkin alkanut jo helpottaa, mutta tuntui ainakin siltä, että ne tehosivat, kun paraneminen lähti heti käyntiin. nyt on reipas pieni tyttö kunnossa eikä taudista tietoakaan. onneksi kasvattaja oli tukena koko ajan.

potaatti on paras nujakointikamu!

kyllä sitä ensin piti ihmetellä!




sitten on päästy alku-ujosteluista. kohta plätkästään.


"tossa sulle"


"ja tossa"


manta, tiskikoneen herra. tai rouva, miten vaan.